Markka Laitinen

Kaikki blogit puheenaiheesta Runo

Runoilua

Kuinka saatoin syödä punaista lihaa,

nyt koko vihreä jengi mua vihaa.

Kukkakaaliprtelöä en siinä juonut,

kun emäntä lihaa pöytään oli tuonut.

Onko tapettu lehmä porkkanaa parempi,

ainakin jänis on punajuurta arempi.

 

Liha hampaissa herkkuna maistuu,

vihreillä parsakaali  uunissa paistuu.

Minua ei vegaanin ruokavalio haittaa,

kn voin itselleni karjalanpaistia laittaa.

Maistuu mullekin rosolli jouluna,

vaikka pitävät minua lihan mässäilykouluna.

 

Turha on lihaa ja kasvia vastakkain panna,

Pimeä juttu

Pimeä juttu

 

Pimeästä piilostaan

luki lapsi lorujaan

jokellellen jotain sopertaenkin somaa

lapsen kielellä sanoen

jotain lapsen omaa

ymmärrystä anoen.

 

Vain seinät korvillansa kuulivat

lausunnaksi yksinäisen lapsen

tietysti ne luulivat

seinät kaiken nähneet jo on

tietävätkin lapsen kohtalon.

 

Viattomuuden kieltä

tuli lapsen suusta sieltä

jokellellen omiansa luki

nukellensa kesämekkoa hän puki

Kaksi karvaista yhteen lyö

Kainuun ja Paltaniemen suuresta pojasta, valtakunnan ykkösrunoilija Eino Leinosta, kiertää tässä maakunnassa edelleen monenlaisia kertomuksia. Tässä eräs sellainen:

Finlandia monikulttuurisin sanoin

 

Monikulttuurisuudesta voinee näin Suomen itsenäisyyspäivänä sanoa jotain kaunistakin? Ainakin Lloyd Stone sanoi joitain kaunista ja monikulttuurillista:

https://

 

 

Hauska runoilta

Huomasin tuossa jossain vaiheessa kesää Kapinarunokeräys 3:n ja tein seuraavanlaisen runon itsekin ja lähetin runokeräykseen.

https://www.tyovaenperinne.fi/?p=2564

Ei suomi ole sama maa, mihin synnyin minä.

Nyt kuulutaan me Eurooppaan, näennäisitsenäisinä.

Ne myivät koko kotimaan, ja huijasivat kansaa.

Korruptiopoliitikot, ja lakeijansa.

En omakseni tunne enää, tätä maata lainkaan.

Kun oikeutta hain, minkä vainon perään sainkaan.

Ei tätä maata pelastaa, voi kohta enää kukaan.

Kun globalismi-hulluuteen, lähdettiin me mukaan.

Runo: Elämän äärellä



Lisää runojani löytyy täältä: https://www.facebook.com/aarellarunot/

Helena Nurmikari

Halllahillan haiku

pajunkissoja
korallinen kutitus
karvainen naama

Runo vuoden jokaiselle päivälle

Päivää en sen kummemmin ensin ajatellut. Tasaisen harmaalle näyttää.  Sellaiselle on näyttänyt  jo muutaman päivän. Auringon pilkahdusta odotan.

 

Käteeni tarttui kirja, josta löysin runon maaliskuun kolmannelle päivälle. Tänään olisi isäni 115 -vuotispäivä, anoppini 101 -vuotispäivä ja tänään serkkuni täyttää 69.

 

 

Runon tälle päivälle on kirjoittanut Väinö Kirstinä (s 1936-k. 2007), kirjailija, suomentaja ja runoilija. Kirstinä tunnetaan ennen kaikkea modernista runoudesta.

 

Katajat marssivat tiuhana joukkona

Ja kolmatta päivää odotellessa

Annas kun kurkkaan

sun toiseen silmänurkkaan

siellähän se asuukin naurun pilke

elämäni ilo ja suruni tilke

mitä peliä pelaat

kun minua sä selaat?

 

Kuule minua rakas

likemmäksi tule takas

tässä on hyvä.

Äärellä - Saanko minä tulkita runoja ja lyriikkaa?

Me 1980-luvulla syntyneet luemme varmaan enemmän lyriikkaa kuin runoutta. Huolellisesti tehdyssä rock-musiikissa on parhaimmillaan syvät lyriikat, jotka vertautuvat jopa korkeakulttuuriseen runouteen. Niin – ironisen sävyn taustalla voi nyt erottaa kaiun ennakkoluuloista. Se on tarkoituksellista.

Eräs suomalaisen rock-kappale alkaa seuraavin sanoin:


       Elämän keskipäivässä
       minäkin eksyin synkkään metsään
       aamupäiväin kappaleisiin

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä